Ironman Kalmar 2015

Ironman Kalmar 2015

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Ironman Mallorca 70.3

Valmistautuminen kisaan oli sujunut ongelmitta, joten odotin innolla kisan alkua. Tavoitteena oli kisakauden avauksessa tehdä rento ja ehjä suoritus. Kilpailun perusteella voi tehdä vielä  viilauksia elokuun Kalmarin täysimatkaa ajatellen.

Herätyskello pirahti klo 6 aikaan herätelläkseen teräsmiehet ja naiset aamupalalle. Päivästä oli tulossa kuuma, joten aamurutiinina aurinkovoiteet iholle ja kisavaatetus päälle.

Hotellilta oli noin 20 minuutin kävelymatka pyöräilyn ja juoksun vaihtoalueelle. Koska pyörät täytyi viedä edellisenä iltana vaihtoalueelle, laskin renkaista ilmat pois ja jätin venttiilit auki, jottei aamulla vastassa ollut räjähtäneet renkaan. Renkaat täyteen (7,5 baria) ja geelit ja energiat paikoilleen ja tämän jälkeen kohti rantaa.

Aamutoimet sujuivat ongelmitta, joten aikaa jäi fiilistellä kisatunnelmaa rannassa ja katsoa aiempien ikäryhmien lähtöä. Vedessä oli hyvä viilentää kehoa, ennen lähtökarsinoihin asettumista, joissa täytyi seisoskella noin 20 minuuttia ennen lähtöä.

”Fiilis kisailijoiden kesken oli upea ja heittelimme yläfemmoja ja peukkuja toisillemme kansalaisuudesta riippumatta. Hyvä meininki lähtöalueella rentouttaa kovasti uinnin alkua. Oli aika startata maailman suurimpaan Ironman –sarjan puolimatkaan”.

Uinnin kärkeä tulossa.

Uinti 1.9 km



Lähtöstartin paukahtaessa noin 200 triathleettia säntäsi kohti läpinäkyvää suolalle tuoksuvaa merivettä. Ensimmäiset 10 minuuttia meni merijudoillessa, ennen kuin pääsi uimaan rennosti. Halausreservi oli täynnä jo ennen puolimatkaa, kun miestä oli milloin alla, milloin päällä. Merenpohjassa näkyi runsaasti uimalakkeja, monen värisiä, joten muutama triathleetti tuntui kärsineen taistelutappiota.

Uinnin olin päättänyt ottaa rauhallisesti ja tavoittelinkin siinä noin 35 – 37 minuutin aikaa.
Uinti tuntui koko ajan hyvältä, ainoastaan takasuoralta käännyttäessä yksi poijun väli oli kovempaa aallokkoa, joka rikkoi uintirytmin. Luulin, että isompi vene tai tankkeri meni jossakin hieman etäämmällä ja toi aaltoja kohti rantaa.

”rantauduttaessa mittarini näytti aikaa 32:13. Yllätyin kovasti, sillä rantauduttaessa vedessä juoksua oli noin 50 metriä, ennen varsinaista rantaviivaa. Aika oli paras puolimatkan uintiaikani”.

Rantautuminen. Tsekkaus kelloon, joka näyttää juoksevan hyvin.

Vaihtoalue oli todella pitkä ja juoksua rannasta pyörälle nousuun oli arviolta 500 metriä. Märkäpuvun vaihto pyörävarusteisiin sujui reipakkaasti, vaikka teinkin pienen suunnitelman muutoksen ja nappasin juoksupussukasta sukat jalkaan, koska en muistanut laittaa aamulla rakkolaastareita kantapäihin. Olisi typerää pilata juoksu rakkojen takia, kun ongelman voi ratkaista muutamalla lisäsekunnilla.

Pyörä 90 km


Muna-asentoon ja matkavauhti päälle. Pyöräilyssä suunnitelmani oli ajaa rennosti ensimmäiset 35 km, sillä kyseinen osuus päättyi noin 14 km pitkään nousu voittoiseen osuuteen. Nousu sujui ongelmitta pois lukien se tekninen moka valmistautumisessa, että pyörän takapakka (10-pakka) oli tasaisille osuuksille sopiva, mutta nousuun liian ”pieni”. Näin olleen ylämäkiosuudet poljin 1-vaihteella ja kadenssilla 50 – 60 kierrosta minuutissa. Välillä penkistä, välillä putkelta.

”Keskivauhti nousuosuudella oli 19.9 km/h. Nousun kesto 44 minuuttia, keskijyrkkyys noin 5 -6 % luokkaa  ja keskisyke 85 % maksimista”.

Vaikka nousu-osuuden keskisyke olikin lähellä anaerobista kynnystä, vältin liiallista maitohappojen kertymistä lihaksistoon. Sykettä piti yllä kuuma ilma, ei niinkään lihastyö. Ylämäki-osuudella oli myös pari vauhdikkaampaa laskua, joista jälkimmäisessä vauhti nousi 59 kilometriin tunnissa. Uusi, aerodynaaminen kypärä pääsi oikeuksiinsa ja oli mahtava kokea vauhdin hurmaan matelevan ylämäkijaksojen välissä. Olo oli kuin formula kuskilla, kun sai ohitella muna-asennossa hitaimpia.

Nousun taituttua alamäkeen alkoi, näin tasamaan tallaajan näkökulmasta, reitin haastavin jakso. Vauhdikas alamäki, jossa vauhti kuoletettin täysin serpiitiinimutkien neulansilmissä. Parissa mutkassa mopo meinasi lähteä lapasesta, kun jarrutuksen lopussa siirsin painoa liikaa keulalle ja takarengas nousi irti asfaltissa. Siinä mentiin parin sekunnin ajan tyylikkäästi takapää luisussa.
Seuraukset olisivat voineet olla kohtalokkaat, sillä mikäli vauhti ei olisi pysähtynyt, matka olisi jatkunut jyrkkään pudotukseen vuoren rinteellä tai vaihtoehtoisesti liiallinen kanttaaminen olisi johtanut kylkiluisuun ja asfaltti-ihottumaan. Monella jälkimäinen vaihtoehto oli seurausta liian kovasta vauhdista ja matkan varrella näkyi niin käsivarret, kuin naama verillä olevia triathleetteja. Verta hikeä ja kyyneleitä, kirjaimellisesti!

Serpiinit selvitetty, luojan kiitos, ehjin nahoin! Seuraava jännitysmomentti oli upeiden kylien läpi vauhdikkaasti pujottelu sekä parin kilometrin pätkä, jossa oli todella huonoa tienpintaa isoine kivineen ja monttuineen höystettynä pudonneilla juomapulloilla. Oli aivan uskomaton tunnelma polkea kylien poikki, joissa ihmiset olivat kerääntyneet kannustamaan kilpailijoita. Tätä fiilistä ja tunnelmaa kaipaa myös kotimaan kisoissa.

Noin 55 kilometrin jälkeen päästiin lopullisesti hyvällä alustalle, kun siirrymme moottorien vierustalla olevalle maantielle ja peltojen poikki takaisin kohti lähtöpaikkaa.
Vauhti nousi useassa kohtaa myötätuulessa yli 40 km/h, joten hiki ehti kuivaa moneen otteeseen J

Red card! S**t!!


Mikäli kilpailija tekee vakavan rikkeen, saa hän punaisen kortin ja kisa päättyy hänen osaltaan siihen paikkaan. Lievemmissä rikkeissä, kuten pyöräileminen lähempänä kuin 10 metriä edellä ajavaa, sanktiona on keltainen kortti, joita kolme keräämällä olet ulkona. Keltainen kortti tarkoittaa myös stop and go –rangaistuksen kärsimistä Penalty –teltassa, joita oli muutamassa kohtaa reittiä.
Päästessäni laskettelemaan hyvään myötämäkeen, ajoi vierelleni moottoripyörä, jossa takana istuvan tuomarin käsi nousi pystyyn punaisen laikan kera. Olin ihmeissäni! Red card – to me?!? – Miksi ihmeessä?

Olin alamäen alussa nauttinut yhden geelin ja tiputin huolimattomasti geelipakkauksen tien sivuun. Tyhmyyksissäni en pysähtynyt noukkimaan pakkausta, joten arviolta noin 300 – 500 metrin päässä sitä seistiin tien varressa keskustelemassa tuomarin kanssa siitä, jatkuuko matka vai ei.
Palaamalla takaisin hakemaan geelipakkauksen saisin jatkaa kisaa, muussa tapauksessa voisin kääntää numeron toisin päin ja retkeillä pyörä-osuuden loppuun Sa Poblan auringossa. Ihmetys kääntyi ensin harmitukseksi ja sen jälkeen vi*********i, kun sain kammettua itseni ensin ylämäkeen ja sen jälkeen uudella vauhdilla kohti Alcudian vaihtopaikkaa. Aikaa tuhraantui useita minuutteja omaan huolimattomuuteen. Siperia opettaa!

”Pyörä osuuden keskivauhti oli penalti –kompuroinnin jälkeen 30 km/h, joten ei siihen voinut ihan tyytyväinen olla. Keskisyke pyöräilyssä 79 % maksimista, joka oli aika lailla tehotaso, jolla alun perin oli tarkoitus mennä. Maksimisyke kävi pyöräilyssä 90% maksimista”.


Lähestyminen vaihtoalueelle.

Juoksu 21.1 km


Pyörän ja juoksun vaihdossa sipaisin tuhdin kerroksen lisää aurinkorasvaa ja kävin tyhjentämässä bajamajassa munuaissäiliön. Itselläni juoksuvauhti tippuu dramaattisesti, jos rakko on liian täynnä. Parempi siis kärsiä lyhyt vessakäynti ennakkoon, kuin juosta jokainen kilometri 15 sekuntia hitaammin.

Juoksu lähti kulkemaan ihan kivasti ja ensimmäisten kilometrien vauhti oli 5:00 – 5:15 välissä.
Sykkeitä en juurikaan juoksun aikana seurannut, vaan pyrin juoksemaan tuntemuksen mukaan. Aerobisen kynnyksen vauhtini on noin 5:30 paikkeilla, joten tavoitteeni oli juoksuosuudella juosta vähintään aerobisen kynnyksen vauhtia.

Juoksureitti koostui kolmesta kierroksesta. Ensimmäinen kierros meni mukavasti tasaisella vauhdilla. Toinen kierros oli erittäin vaikea ja vauhtini tippui 5:30 – 6:00 välille. Juottopaikoilla veden, urheilujuoman, colan ja vilvoitussienen etsintä hidasti kilometrivauhteja, mutta eniten vauhtia halvaannutti paahtava auringonpaiste sekä oikeassa jalkapohjassa vaaniva hiertymä/rakko. Jouduin muuttamaan juoksutekniikkaa kantapää voittoiseksi, joka vei rentoutta juoksusta.

Meno jatkui liisterisenä 17 kilometrin kohdalle asti, jossa huomasin, että maaliin ei ole enää kuin 4 kilometriä ja halusin saada niputettua puolimaratonin alle kahden tunnin. Niinpä lähdin kiristämään vauhtia ja varjoisemmilla osuuksilla sain nostettua vauhdin 5:15 – 5:30 väliin, kunnes viimeisellä kahdella kilometrillä, joka juostiin helteisellä rannalla, alkoi olla taas vaikeuksia. Matkaa oli kuitenkin niin vähän jäljellä, että koitin pitää vauhtia yllä.

Maalisuoralla oli aivan huikea tunnelma ja oma kelloni pysähtyi maaliviivan kohdalla aikaan 5h 40 minuuttia. Päällimmäinen tunne oli pettymys, koska alun perin olin tavoitellut pyörällä 33 km/h keskivauhtia ja juoksussa noin 1h 50 aikaa. Näin olisin ollut 5:15 – 5:20 vauhdissa. Uintiin olin tosi tyytyväinen.
Loppupeleissä täytyy olla kuitenkin suht. tyytyväinen omaan aikaan, koska penalti pyörä-osuudella sekä todella pitkä vaihtomatkat toivat reilusti lisäminuutteja.

Viimeinen käännös, kohti maalia!


Kisan yhteenveto numeroin:

Uinti 1.9 km (rannasta rantaan): 32 minuuttia
Pyöräily 90 km (sisältää penaltyn): 2h 59 min
Juoksu 21.1 km: 1h57 min

Joroisten puolimatkalla viime vuonna aikani oli viiden ja puolen tunnin paikkeilla ja aiempien kommenttien perusteella Mallorcan reitti on noin 25 minuuttia Joroista hitaampi, joten vertailu Joroisten reittiin osoittaisi, että olisin Joroisten reitillä noin 5h05min –vauhdissa. Kun Joroisille on nyt aikaa kaksi kuukautta, niin lähden siellä tavoittelemaan viiden tunnin alitusta.
Kauden päätavoite on kuitenkin Kalmarissa, elokuun puolivälissä, jossa matka on puolet Mallorcan kisaa pidempi, eli uinti 3.8 km, pyörä 180 km ja juoksu 42,195 km.

Palovammoja parantelevin terveisin,

IronLasse




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti